“Hedelmäinen pale ale sopii täydellisesti syksyyn“, valehtelee paikallinen alkoholisti itselleen

Olutharrastus9.10.2019

Paikallinen tuotantovastaava ja ilmeinen alkoholisti Teemu Vahanen on perustellut lukuisten alkoholiannosten nauttimista arki-iltapäivänä kuluvalla vuodenajalla.

“Ah, juuri tällainen hedelmäinen ale sopii lokakuun pikkupakkasille kuin nenä naamaan”, sanoi ongelmakäytöksensä mielikuvituksellisesti planeetan sen hetkiseen asentoon liittävä surullinen ihmissielu.

“Viime aikoina erityisesti keskieurooppalaiset NEIPAt ovat olleet heikkouteni”, Vahanen huomautti liittäen kansainvälisen panimokulttuuriin yhtälöön – samalla itsepetoksen silmukkaa kaulansa ympärillä entisestään kiristäen.

“En ole silleen bilettäjä, vaan enemmänkin arjen nautiskelija”, avasi itseään “korkeintaan sosiaaliseksi juopoksi” kuvaileva, 36-vuotias miesparka, jonka erottelu “tissuttelun” ja “dokaamisen” välillä jäi vielä tiistai-iltapäivästä häilyväksi.

“Huh huh, mikä viikko”, päivitteli säälittävä Vahanen, joka oli saapunut ravintolaan viisi minuuttia sen jälkeen, kun joka tiistaiset happy hour -tarjoukset olivat astuneet voimaan kello 14.00. Freelancerina toimiva aikuinen mies selaili liitutaululle piirrettyjä S-eturyhmän alkoholitarjouksia liioitellusti kiinnostunutta näytellen ja autuaan tietämättömänä siitä, että tulisi myöhästymään seuraavan aamupäivän palaverista vahvan krapulatilansa vuoksi.

“No jos sitä vielä yhden”, naurahti Vahanen täydellistä kiinnostuksen puutetta ilmaisevalle baarimikolle ja tilasi tuopin, jolla tämä saavuttaisi Käypä hoito -suosituksen korkean riskin viikkoannosmäärän rajapyykin.

Tuoppi tuopilta edullisempiin olutlaatuihin siirtyvän Vahasen perustelut elämänvalinnoilleen saivat alkuillasta jatkuvasti sisällöltään aggressiivisempia ja äänentasoltaan kovempia sävyjä.

“Mitä sitten jos vetää pikkutumut viikolla? Mitä väliä sillä viikonpäivällä on?” korotti myötähäpeää läheisilleen aktiivisesti aiheuttava alkoholisoitunut mies ääntään pöydästä tyhjiä tuoppeja viattomana keränneelle ravintolatyöntekijälle.

Jutun julkaisuhetkellä noin iltakymmenen aikaan silminnähden humaltunut Vahanen oli hoiperrellut kotimatkansa varrella sijaitsevalle grillille tilaamaan ravitsemuksellisesti tyhjän, rasvaa ja itseinhoa tihkuvan porilaisaterian.

“Tänään jäikin lounas välistä, niin ei oo niin justiinsa”, mutisi avointa paskaa puhuva mies ranskalaisia perunoita rasvakattilasta nostavalle grilliyrittäjälle, jonka hiljaisuus vain korosti Vahasen retorisen akrobatian pohjatonta surullisuutta.