Jokainen teko paikallisen naisen kiireettömässä aamussa alleviivaa arjen sietämättömyyttä 

Hyvinvointi21.9.2019

Rauhallisesta lauantaiaamusta kodissaan yksikseen nauttiva Maria Junttila, 27, on painottanut jokapäiväisen elämänsä hirveyttä useilla, näennäisen viattomilla teoilla.

“Tämän päivän omistan vain itselleni”, totesi itse tekemäänsä aamiaista sängyssä nauttiva nainen onnistuen korostamaan alle 48 tunnin päästä jatkuvan arkielämänsä vahvan negatiivista perusluonnetta.

“Aamiainen, kahvia ja hyvä kirja”, Junttila pohti listaten mielessään äärimmäisen banaaleja asioita, joista nauttimisen ei pitäisi olla rajattu ainoastaan yhteen päivään viikossa yhdenkään terveen ja länsimaisesta elintasosta nauttivan ihmisen elämässä.

Projektikoordinaattorina tapahtuma-alan yrityksessä toimivan Junttilan arjen painajaismaisen limbon seuraava osa käynnistyy maanantaina. Silloin vuorossa on työpaikan palautekeskustelu, jonka aikana Junttilan esimies jatkaa vastenmielistä, seksuaalissävytteistä vihjailuaan.

Valheellisen soijajogurtista, avokadoleivistä ja kahvista koostuvan ruokailurituaalinsa keskeltä Junttila siirtyi yksiönsä ikkunalaudalle nauttimaan kolmatta kahvikuppiaan ja katsomaan ulos maailmaan, joka on sekä paikan että ajan suhteen raivoisan tyhjä minkäänlaisesta merkityksestä tai päämäärästä.

Aamupäivästä Instagramiin lataamallensa aamiaiskuvalle Junttila loi itseisarvoisesti järjettömistä merkkiyhdistelmistä muodostuvan, mutta myös semanttisesti onton saatteen Täydellinen aamu. #blessed #easymornings #omaaaikaa.

“ja pian voi taas polttaa kynttilöitä!” kirjoitti läheistensä tuen ja suoranaisen säälin ansaitseva Junttila ystävälleen Facebookin Messenger-pikaviestisovelluksessa.

“sitten onkin talvi, kevät, kesä ja kuuden viikon loma!!!” iloitsi itsepetoksen maskistaan visusti kiinni pitävä Junttila keskustelutoverilleen kommunikoiden samalla traagisen tietämättömänä sen tosiasian, että onnellisuutta etäisesti muistuttavat tunteet keskittyisivät myös vuonna 2020 korkeintaan viiden kesäviikon jaksoon.

Jutun julkaisuhetkellä Junttila oli siirtynyt ruskan keskelle sienimetsään, jossa luonnon kaoottisuus ja armoton valintaprosessi edelleen korostivat ajattoman universumin lohdutonta ja totaalisen myötätunnotonta luonnetta.