Kunnian kentillä – Kuinka keksin avokadopastan

Mauri Pekkarinen18.3.2019

Vaikken ole astumassa ehdolle vuoden 2019 eduskuntavaaleissa, vastaanotan asiasta kyselyitä päivittäin. Monet yrittävät houkutella minua jäämään politiikkaan.

Tämä ei ole varsinaisesti yllätys. Olen ollut kansanedustaja vuodesta 1979. Tämän lisäksi olen toiminut ministerinä Esko Ahon, Matti Vanhasen, Anneli Jäätteenmäen ja Mari Kiviniemen hallituksissa.

Olenko saavutuksistani ylpeä? Ehdottomasti. On silti mielenkiintoista huomata, että yksi kiistaton ansioni jää usein sivuun parrasvaloista. Se, että vuonna 2011 minä, Reijo Mauri Matias Pekkarinen, keksin avokadopastan.

Historiankirjoitus painottaa oikeutetusti menestystäni Arkadianmäellä. Maamme pitkäaikaisissa hallituksissa ministerin salkun kantamisen lisäksi olen käyttänyt kansanedustajana puheenvuoroja aktiivisesti myös silloin, kun keskusta on ollut oppositiossa. Omassa mielessäni nämä – sinänsä ihailtavat – saavutukset kuitenkin kalpenevat sille, että itse keksimäni ja luomani avokadopasta tunnetaan tänään modernin kotikokkailun ajattomana helmenä, joka ravisutti kotitalouksia ympäri Suomen.

Jotkut kannattajani muistavat lähes kyllästymiseen asti mainita toimintani suomalaisen maaseudun väsymättömänä puolustajana. Saan lähes päivittäin kehuja myös työstäni Ylen hallintoneuvoston puheenjohtajana 1987–1991.

Suomen poliittisen historian merkkipaaluja kaikki – sitä ei käy kiistäminen. Silti herkullinen ja raikas, mutta sangen helposti valmistettava avokadopasta on omassa ja usean läheiseni mielessä elämäni ja urani suurin saavutus.

Toimin tällä hetkellä eduskunnan varapuhemiehenä. Tämä vastuullinen tehtävä vaatii intohimoa, luovuutta ja joskus pientä tulisuuttakin. Näiden arvojen pohjalle  luodaan myös avokadon sopivalle rasvaisuudelle ja pecorino- sekä parmesaanijuustojen suussasulavalle yhteistyölle perustuva, originelli makuelämys. Avokadopasta. Täysin uudenlainen pastaresepti, joka on allekirjoittaneen käsialaa.

Näin eläkepäivien lähestyessä tästä kiistattomasta saavutuksesta saa ehkä olla vähän ylpeäkin?

Signature